En kuulu heihin, jotka väkisin vääntämällä lähtevät aamuviideltä nostamaan rautaa vaikka yöheräämisiä olisi ollut jokatoinen tunti. Joku tolkku sentään pitää olla.
En myöskään kuulu siihen porukkaan, jotka vähät välittävät kunnostaan ja selittelevät vähäistä kuntoilua ajan vähyydellä. Onneksi kuulun (ja toivon, että Sinäkin) kuitenkin ihmisryhmään, joka nauttii monenlaisesta liikunnasta ja ovat vielä sen verran luovia, että treenipaikka- ja hetki löytyy melkein mistä vain.
Työkyvyn- ja jaksamisen ylläpitämiseksi olen valmis pitämään kiinni aiemmista terveysarvoistani vaikkakin vähän soveltaen.
On myös mahtavaa huomata, että nelivuotiaani jaksaa mainiosti pyöräillä neljän kilometrin matkan hoitopaikkaan ja kaksivuotias tietää mikä on kahvakuula!
Vinkki; Tee mieluummin usein vähän kuin harvoin kova treeni. Saat isomman hyödyn :) Saman ulkoilun aikana tein askelkyykkykävelyjä ja se oli lapsista hauskan näköistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti