Rasittava raha ja kätevä kortti?

"Millä minä sitten maksan?" Hätääntynyt ja hämmentynyt katse silmissään kysyi 86 -vuotias rouva minulta hieronnan jälkeen maksun hetkellä. Olin juuri kertonut hänelle, että tammikuusta 2020 emme enää ota vastaan käteismaksuja. Että siirrymme vallan korttimaksuihin. Hän kaiveli lompakostaan kirjastokorttia, kelakorttia ja vihdoin osui käteen pankkikortti. "Tällä minä saan seinästä rahaa, mutta mikä tuohon koneeseen sitten käy?" Rauhoittelin häntä, että se sama kortti ja sama pin -koodi. Ja kyllä minä sitten opetan tammikuussa.

Kun vuonna 2012 avasin ensimmäisen ihan ikioman hierontapaikan Pirkkalaan, oli käytössä ensin vain käteismaksu sekä ajanvarauskirja. Siihen kirjoitettiin kynällä! En millään halunnut hankkia maksupäätettä, sillä se olisi tietänyt lisäkustannuksia. Kiinteä kuukausivuokra ja siivut jokaisesta kortin höyläyksestä "välistä vetäjille". Käteiset sain helposti tilitettyä pankkiin, joka silloin vielä Pirkkalassa palveli. Sain sieltä  tilitykseen tarvittavat pussukat ja laput ja haettua myös kätevästi vaihtorahaa. Tämä kaikki kätevyys on nyt loppunut.

Jo kerran kävin isolla kirkolla pankissa hakemassa kyseisiä pussukoita ja jostain viimeisen nurkan pölyisestä lipastosta virkailija löysi muutaman. "Meillä ei pankissa ole näitä enää" hän kertoi. "Ai, mistä minä näitä saan jatkossa?" ihmettelin, sillä pankistahan juurikin olin niitä aiemmin saanut. Eikä mitään ilmoitusta muutoksesta ole tullut. "Täytyy tilata Avarnilta" virkailija vastasi.

Jonkun aikaa ovat asiakkaat kyselleet haluaisinko maksun mieluummin käteisenä vai kortilta. Pyörittelin näitä ajatuksia jonkin aikaa ja päätin, että luovutaan koko käteismaksusta sitten kerralla. Onhan tämä tuttua jo Ruotsista. Käteisestä luopuminen vapauttaa aikaani muuhun eikä murtovarkaillekaan ole paljoa tarjolla. Lisäksi käteisen kuljettelu käsilaukussa ei juuri luo turvallisuuden tunnetta.

Pakko ei ole kuin kuolla ja mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Kynällä en ole ottanut ajanvarauksia vastaan enää vuosiin ja seuraavan kahdeksan vuoden kuluttua lämmöllä muistelen aikaa, jolloin asiakkaat käyttivät maksuun kahisevaa ja kilisevää ja sitä tuntua, kun tehty työ näkyi konkreettisesti kassalippaassa.