Ihmeellinen vuosi 2020 ja mielen voimaa!

Otsikosta ei varmaankaan tarvitse olla eri mieltä. Edellisestä blogikirjoituksesta on melkein vuosi aikaa, miten se onkin niin äkkiä mennyt? Kun toivotamme toisillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, emme todellakaan voi koskaan kuvitellakaan mitä seuraava vuosi voikaan tuoda mukanaan.

Maaliskuuhun saakka kaikki asiat näyttivät mukavan normaaleilta kunnes räjähti. Se on kuulkaa ihan sama vaikka olisit tehnyt kuinka hyvää työtä ja saanut asiakkaat vakiintumaan jos yht'äkkiä kukaan ei voikaan tai uskalla käyttää palveluitasi! Maaliskuun lopussa hierontapaikkamme hiljeni aivan täysin. Suljin liikkeen kahdeksi viikoksi kokonaan ja se oli paras veto minkä saatoin tehdä. Sitten täyteltiin hakemuksia ja soiteltiin pankkiin. 

Alkushokkini kesti kaksi päivää. Kun talouspuolen asiat eivät sittenkään näyttäneet aivan myrskyn mustilta, aloin nähdä mahdollisuuksia. Vain yhtenä yönä nukuin koronahuolien vuoksi huonosti. 

Joku on ehkä saattanut bongata YouTubesta kanavani (Virva Pulkkinen) jonne olen ladannut jumppavideoita. Videoiden kuvaaminen oli ollut mielessä oikeastaan jo pari vuotta, mutten ollut löytänyt asialle aikaa. No nyt sitä aikaa sitten oli! Lainasin veljeltäni kolmijalan ja astuin rohkeasti kameran eteen. Se, että tein jotain konkreettista oli merkittävää. Se sai pääni pysymään kasassa. Minulle ei oikeastaan ole väliä ovatko videoni katsojan mielestä hyviä, huonoja, keskinkertaisia tai turhia. Tunsin tekeväni edes JOTAIN tilanteen parantamiseksi. Se, että videoit eivät tuo minulle suoraan rahaa, on aivan toissijainen asia.

Tietysti olen kovin iloinen jos joku saa niistä kipinänä liikkumiseen ja terveempään elämän rytmiin!

Aina ei ole väliä vaikka tekisit jotain toisen mielestä turhaa jos se saa oman olosi paremmaksi ja heijastaa siten vaikutusta myös lähipiiriisi. Eräänä talvena lappasin lapiolla lunta yhtiömme pihassa kasasta toiseen. Mieheni katsoi minua oudosti ja sanoi, että mitä hyötyä tuosta on? Vastasin, että nyt tarvitsee hikoilla kun alkaa olla pinna pian aika kireänä. Vauva oli vaunuissa ja minä huiskin menemään oikein olen takaa. Kehoni kaipasi fyysistä rasitusta ja raitista ilmaa. Sain endorfiinini, olo oli ihana ja se pinna taas kilometrin mittainen. Olin huomattavasti rennompi äiti ja vaimo.

Korviini osui uutinen, jossa kerrottiin niiden yrittäjien selvinneen -90 lamasta parhaiten, jotka pysyivät aktiivisina. Jos olisin jäänyt vain sängyn pohjalle voivottelemaan ja surkuttelemaan ja hokemaan ettei tästä enää mitään tule, niin olisin varmasti pahasti maissa. Se, että liike oli kiinni kaksi viikkoa omasta tahdostani, vaikutti myös positiivisesti. Tunsin olevani tilanteen päällä ja sain levättyä. Levännyt mieli kehittää uusia ideoita. Väsyneenä ja stressaantuneena aivot eivät toimi, ajatus kulkee vain yhtä samaa synkkää kehää eikä pelastavaa ideaa vain tule. 

On erittäin tärkeää levätä ja rauhoittua. Univajeesta kärsivä ja kierroksilla käyvä toimitusjohtaja antaa kilpailijoilleen etulyöntiaseman.

Kun jokin kriisi kohtaa, on hyvä tehdä kuin sananlaskun lappalainen eksyessään; Istu alas, keitä kahvit ja lähde kotiin.

Hyvää joulua ja onnea uuteen vuoteen! :)